Oysterin tarina

Vuonna 1910 Rolex-rannekello sai sertifioinnin Sveitsin Biennessä toimineelta Official Watch Rating Centreltä. Näin tämä kello osoitettiin yhtä tarkaksi kuin taskukello, joka oli tuohon aikaan mittapuuna. Neljä vuotta myöhemmin kellonvalmistusala kohahti jälleen, kun toinen Rolex-malli sai A-luokan sertifioinnin brittiläiseltä Kew Observatorylta. Tätä sertifiointia ei ollut ennen sitä lähtökohtaisesti myönnetty muille kuin raskaille merenkävijöiden kronometreille.

Näiden saavutusten myötä Rolex edisti merkittävällä tavalla rannekellojen uskottavuutta: ennen niitä oli pidetty vain koruina ja erittäin epäluotettavina tarkkuuden suhteen. Kun tarkkuuden haaste oli ylitetty, Rolex alkoi panostaa moitteettoman kuoren suunnitteluun koneistojensa suojaamiseksi.

Oysterin keksiminen vuonna 1926 oli merkittävä läpimurto kellonvalmistuksessa. Tämä kuori, josta rannekello sittemmin sai nimensä, oli täysin vesi- ja pölytiivis: siinä oli järjestelmä, jossa kehä, pohja ja vetonuppi ruuvattiin runkoa vasten.

Tämä kellonvalmistuksen edistysaskel pääsi tulikokeeseen vuonna 1927, kun englantilainen Mercedes Gleitze ylitti Englannin kanaalin uimalla yli 10 tuntia hyytävässä meressä. Hänen käyttämänsä rannekello – kultainen Oyster – pysyi moitteettomassa toimintakunnossa.

Kun uraauurtava roottoria käyttävä automaattikoneisto kehitettiin vuonna 1931, Rolex-kellojen suorituskyky tehostui entisestään. Oyster oli tarkka, vesitiivis ja nyt myös automaattinen: siitä oli tullut ”Perpetual”.

Hans Wilsdorfin tavoite oli suorituskyky paineen alla, ja Mercedes Gleitzen saavutuksen myötä Rolexin perustaja antoi Oyster-kelloja tutkimusretkeilijöille, tieteilijöille, urheilijoille, lentäjille, merenkävijöille, vuorikiipeilijöille ja sukeltajille. He saivat tehtäväkseen testata Rolex-kellojen luotettavuutta niin korkeimmilla huipuilla kuin merten syvyyksissäkin, käyttäen planeettaamme elävänä laboratoriona. Näiltä miehiltä ja naisilta saadun palautteen myötä Rolexin insinöörit saattoivat hioa Oyster-kelloja huippuunsa ja jatkuvasti parantaa niitä.

Parannettu paineen ja voimakkaiden magneettikenttien sietokyky, kierrettävät kehät indekseillä, toinen aikavyöhyke... 1940-luvun puolivälistä eteenpäin mallien määrä moninkertaistui, ja niistä tuli yhä tarkemmin erilaisiin vaatimuksiin vastaavia. Näin ensimmäisen Oysterin pohjalta syntyi kokonainen kelloperhe. Jokainen Oyster on asettanut uuden standardin omassa luokassaan, ja monia pidetään ikonisina kellomalleina.

Oysterin historiaa leimaavat myös Rolexia käyttäneiden ikonien lukuisat saavutukset.

Rolex tukee urheilijoita, joiden taidot, tarkkuus, tekniikka ja kyky inspiroida nuorempia sukupolvia ovat osaltaan muovanneet urheilulajien historiaa. Tämä sitoumus näkyy käytännössä Rolexin kumppanuutena ratsastuksen, golfin, moottoriurheilun, tenniksen ja purjehduksen arvostetuimpien toimijoiden kanssa.

Pyrkimys erinomaisuuteen vie eteenpäin myös Perpetual Arts Initiative -hankkeen tukemia osaajia, joiden lahjakkuus jättää lähtemättömän jäljen kulttuuriin maailmanlaajuisesti. Rolex tukee näitä tunneilmaisun huippuja sekä heidän näyttämöinään toimivia instituutioita, jotta brändille tärkeät inhimilliset arvot voidaan säilyttää ja välittää eteenpäin.

Tätä sitoumusta tulevaisuuteen toteutetaan myös Perpetual Planet Initiative -hankkeessa, jossa asiantuntijoiden osaaminen valjastetaan aikamme ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi. Nämä vaikuttajat nojaavat varhaisten tutkimusretkeilijöiden perintöön ja pyrkivät lisäämään ymmärrystämme maailmasta, jotta voimme löytää keinoja suojella planeettaamme.

Vuonna 2026 Rolex laajentaa Superlative Chronometer -sertifiointinsa kriteerejä: tarkkuuden, vesitiiviyden, automaattisuuden ja käyntivaran rinnalle tulevat nyt magneettikenttien sietokyky, luotettavuus ja kestävän kehityksen mukaisuus. Tämän myötä erinomaisuuden pilareja on siis kaikkiaan seitsemän. Rolexin toiminnan keskiössä on aina ollut jatkuva pyrkimys parantamiseen, ja tämä periaate näkyy merkin jokaisessa kellossa. Tätä sitoumusta viedä rajoja yhä pidemmälle ilmentää esimerkiksi brändin jatkuva pyrkimys kronometriseen tarkkuuteen. Tämä on johtanut uraauurtavien optisten atomikellojen kehittämiseen, minkä myötä Rolex pystyy viemään ajanoton tarkkuuden ennenäkemättömälle tasolle. Nämä viimeisintä teknologiaa edustavat innovatiiviset työkalut ovat Rolexin uusia ajanoton airuita, ja ne kuuluvat kansainväliseen verkostoon, joka määrittää koordinoidun yleisajan (UTC).